Avautumisia

Kävin eilen hakemassa Tampereelta tällaisen ihanuuden

mutta ei hän Tampereelta ole, vaan paljon kauempaa Keski-Suomesta. 

Tästä tulikin mieleeni, että se jos mikä on ärsyttävää, kun ihmiset lähettelevät sähköpostia ja kysyvät marsuja tai hamstereita ja vaativat suunnilleen kotiinkuljetusta tai ainakin toteavat, että hakumatka on liian pitkä, jos se on yli 50 kilometriä. 

Huvittavin tapaus tässä ihan parin viikon sisään oli joku ilmeisesti pk-seudulla asuva, joka ensin kyseli marsuja (ilmeisesti tietämättä etukäteen missä asun) ja kuultuaan matkan olevan rapiat 200km sanoi, että eivät voi ottaa marsuja minulta, koska matka olisi liian pitkä marsuille. Kyllä sain päivän naurut. Parin tunnin autossa oleminen ei marsuille tee yhtään mitään, mutta se on ihan toinen juttu, jos hakijan perse ei kestä puutumatta siellä autossa. Turha siitä on marsuja syyttää.

Itsehän olen hakenut eläimiä ties mistä, mutta osa on myös kulkeutunut näyttelyiden ja muiden yhteydessä oikein kivasti muiden mukana. Nytkään tätä kaveria ei tarvinnut lähteä sieltä Keski-Maasta asti hakemaan, vaan kyyti järjestyi Tampereelle asti. 

Mutta intressinsä kullakin. Ymmärrän kyllä, että moni pitää tätä täysin hullun hommana, mutta jos jotain haluaa, niin luulisi sen eteen sitten tekevänkin jotain. Esimerkiksi hakisi sen juuri oikean värisen ja rotuisen marsun 200km päästä. Vaihtoehtona on myös kävellä lähimpään eläinkauppaan ja ottaa sieltä sellainen, joka nyt sattuu tarjolla olemaan. Elämä on täynnä valintoja.

Ehkä jatkan näitä avautumisia kasvatusblogeissani. Nyt tämä teksti tuli vain tajunnan virrasta, vaikka piti uusi pupunen esitellä. Pahoittelut siitä.