Uusikuu

Twilight-sarjan toisen osan sain luettua eilen. Mitä siinä on, himpun vajaa 600 sivua? Paksumpi joka tapauksessa kuin Houkutus, jossa oli muutama sivu päälle 500 sivua. Melko kevyttä lukemista siis, kun päivässä tuollaisen sivumäärän kiskaisee. En lukenut koko päivää, kolmen maissa taisin päivällä aloittaa ja ennen puolta yötä olin valmis. Harvemmin sitä yli 500 sivuista kirjaa kuitenkaan päivässä lukaisee.

Tykkäsin kyllä tästä kirjasta, enemmän kuin Houkutuksesta. En ymmärrä vieäläkään sitä imua, mikä näissä kirjoissa on. Eihän tämän ikäisen nyt pitäisi innostua mistään teiniromanssi/-kauhushaibasta. Mutta joku näissä vaan viehättää... Ehdin jo aloittaa Epäilystäkin.

Bellaa kyllä jaksan ihmetellä, että kuinka hän onkin niin tyhmä! Erittelemättä mitään sen kummemmin. En tiedä onko se sitten tämä oma ikä mikä tuon tekee?

Katsoin toissapäivänä Houkutuksen leffaversionkin. Se oli nätisti sanottuna ihan paska. Seuraavaksi pitäisi katsoa Uusikuu, en oikein tiedä miksi haluan kiduttaa itseäni... Kirjoista tehdyt elokuvat ovat aina surkeita. Yhtäkään poikkeusta en keksi. No, TSH on ehkä poikkeus, tosin siinäkin on juonta sormeiltu melkoisesti, mutta leffat ovat silti hyviä! Hobitti-elokuvaa odotan erittäin kauhuissani, koska Hobitti on yksi ehdottomista lempikirjoistani.

Pelkään vain lukevani tämänkin sarjan liian nopeasti loppuun. Sitten iskee se tyhjyys, kun ei olekaan enää mitään mitä lukea seuraavaksi. Vähän sama kuin Harry Potter-sarjan kanssa. Tosin siinä sai odottaa kahta viimeistä osaa (tähänkin kelkkaan hyppäsin siis myöhäisherännäisenä, kuten nyt Twilightin kanssakin), joten se pitkitti kokemusta väkisinkin.

Väkisinkin mieleen tuppaa kysymys, että onko oma elämäni tosiaan niin tylsää, että täytyy lukea teinivampyyreistä ja -ihmissusista? Luultavasti.