sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pikku Kievarin kotieläinpiha

Käytiin tiistaina 16.7. Pikku Kievarin kotieläinpihassa Virttaalla. 
Ihana paikka, ihania eläimiä! Olen aina haaveillut aaseista ja vuohista, mutta tuskin tulen kumpiakaan koskaan saamaan.

Ja muistetaanhan sitten, että nämä kuvat ovat meikäläisen omaisuutta (kuten kaikki muutkin kuvat tässä blogissa, olen kuvannut kaikki kuvat itse paitsi tietenkin ne, joissa oma pärstäni näkyy...) ja niitä ei saa käyttää muissa yhteyksissä, ok? En vaan jaksaisi leikkiä minkään vesileimojen kanssa tms., jolla kuvat voisi merkitä omikseen. Ei tunnu olevan kaikille selvää tämäkään, luullaan, että kuvia saa käyttää missä vaan, jos ne löytyvät Googlen kautta. Öh... Tekijänoikeuslakiin tutustuminen tekisi terää yhdelle jos toiselle.

Kotieläinpihassa oli mm. alpakoita.







Valkoinen vauva-alpakka oli aika  ihana. Hassuja eläimiä nuo alpakat.

Kaikenlaisia siivekkäitäkin siellä oli.



Yllä ankkoja. Tuo toisen tupee oli niin huvittava, että... :D Voi raukkaa, kun näyttä äniin tyhmältä.
Hanhet sentään ovat ihan hirveitä. Muistan kun niitä joskus oli  mummulassa... Järkyttäviä elikoita.




Tämä pieni possu oli aivan ihana! Ihan mieletön!
Se röhki, kun sitä rapsutti. <3
Luultavasti joku minipossun poikanen tämä oli, ei oikein selvinnyt asia, kun meillä oli oppaana omistajien 5-vuotias tytär, niin esittelyt olivat vähintäänkin mielenkiintoisia välillä... :D



 Harmittavasti koko ei näy kuvista, mutta kyseessä oli tosi pieni possu. :3

Pihalla oli vähän isompia minisikoja pari kappaletta.
 

Oli siellä pupujakin, näissä nyt ei juuri itselle ole mitään eksotiikkaa. :D




Pieniä ja vähän pienempiä poikasia. Huomaa viimeisessä kuvassa maitobaarilla oleva ihan pieni poikanen. <3

Lampaat on kivoja, mutta ei niitä jaksaisi omassa pihassa kyllä kuunnella. :D


Karitsat on niin söpöjä. <3



Pässillä oli essu.
 

Karitsat juoksivat välillä vapaana pihalla, koska lampaiden aidassa oli niin isot reiät, että karitsat mahtuivat kulkemaan niistä edestakaisin oman tahtonsa mukaan...





Vähän isompia sikoja, nimittäin villasikoja. Aivan, villasikoja, ei villisikoja...



Tyypillä on jäätävät pallit... (yläkuva)
 

Oli muuten isoja sikoja!

Koko pihan parasta antia olivat aasit! 
Olen aaseihin rakastunut 1991 Kyproksella kun ensimmäistä kertaa pääsin ratsastamaan aasilla. Nämä ovat kylläkin ilmeisesti jotain miniaaseja, koska olivat niin pieniä. Aivan ihania. Haluan  heti lauman omaan pihaan myös. <3
 








Toinen suosikkilajini, vuohet. Minulla on joskus jopa ollut oma vuohi, sen nimi oli Dennis. <3
 


Riikinkukko oli komea.
 


 Siellä oli myös paljon erilaisia kanoja, tässä pari kuvaa silkkikanasta, joka on oma suosikkini kanamaailmasta. Silkkikanojakin olen joskus uhannut pihaan hankkia, nyt näin sellaisia ensimmäistä kertaa ihan livenä. 




Vähän lisää vuohia, nämä kaksi pukkia olivat ilmeisestikin jotain kääpiövuohia. 




 Ja vielä lopuksi poneja. Onko kukaan koskaan nähnyt ponia? Shetlanninponeja ja minishettiksiä sekä issikka ja amerikanminiatyyrihevonen siellä piti olla.


No siinä on shettis.
 

^ Tämän pitäisi ilmeisesti olla issikka, mutta en kyllä olisi itse issikaksi veikannut.
 


^ Olenko vähän tiine vai vaan lihava?

Oli kiva käydä, eläimet oli ihania ja paikka oli kiva, olisin vaan kaivannut aitausten yhteyteen tms. jotain pieniä opastauluja eläimistä. Itse kuitenkin jonkin verran näistä tietää, mutta olisihan nyt hauska tietää tarkkoja ikiä ja rotuja. Talon lapset tosiaan toimivat vieraiden oppaina ja kuulin kyllä sivukorvalla sellaisia selityksiä, että huh huh. :D Omaa opastamme hieman vanhempi tyttö selitti joillekin katsojille, että yhden ponin toisessa kyljessä ollut polttomerkki olisi "palkintomerkki", joka on siihen maalattu kilpailujen jälkeen. Ihan tosissaan vielä. Hieman hihitytti. 

Paikalla oli vieä myös marsuja (niistä ei kuvia, kumma juttu) sekä kalkkunoita, kyyhkyjä ja viiriäisiä ainakin. Niin ja kissanpentuja, joita opas auliisti esitteli myös. Ehkä unohdinkin jonkun lajin, mutta kutakuinkin siinä ne olivat. 

Suosittelen käymään. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti